KSP5 kurssin tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa jokin tuote tai tuoteryhmä, joka perustuu kokonaisen käsityöprosessin malliin. Tuotteen kriteereinä oli, että sille on aito tarve ja selkeä käyttökohde. Materiaalit sekä työtavat sai valita täysin vapaasti, kunhan ne olivat käsityömenetelmiin soveltuvia.
Olin juuri muuttamassa uuteen kotiin poikaystäväni kanssa, missä vanha sänkyni oli tulossa sohvan virkaan. Olimme yhdessä pohtineet, että sänky ei ole kovin mukava sellaisenaan sohvana, vaikka siinä olisikin paljon tyynyjä. Siksi ehdotin, että valmistaisin sille käsityöopintojen projektityönä käsinojat ja selkänojat. Todellinen tarve ja käyttötarkoitus olivat siis selvät.
Suunnitelmat tein sen hetkisten ajatusten pohjalta. Melko pian kuitenkin valkeni, että kokonaisuudessaan projekti olisi hyvin laaja ja että saattaisi käydä niin, että ainoastaan käsinojat ehtivät valmistua kevään aikana. Minulle kuitenkin sanottiin, että pelkät käsinojatkin riittävät mainiosti tähän 3 opintopisteen laajuiseen kurssiin. Selkänojat ovat edelleen toiveissani, vaikka nyt kun käsinojat ovat valmiit, vanha sänky toimii jo paljon paremmin sohvana kuin aiemmin.
 |
| Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä sekä käsi- että selkänojat. Käsinojienkin suunnitelma muuttui vähän, mutta lopputulos näyttää melko samalta kuin suunnittelinkin. |
 |
Alkuperäisessä suunnitelmassa käsinojiin ei vielä oltu suunniteltu saranallisia etuseinämiä. Olin ensin ajatellut, että ompelisin käsinojille päälliset, mutta tutustuttuani tarkemmin verhoiluun, oli selvää, että paras vaihtoehto olisi käyttää ilmanpaineella toimivaa niittipyssyä. Käsinojien kankaita ei nyt saa irrotettua pesua varten, mutta eipä sohvista monesti muutenkaan saa.
Selkänojat toivottavasti valmistuvat vielä myöhemmin. Superlonpatjaa sain kierrätyksestä niitä varten. Ostaminen olisi tullut aivan liian kalliiksi. |
 |
| Tässä suunnitteluvaiheessa saranalliset etuseinämät olivat jo tulleet kuvaan. Mielestäni oli hyvä idea käyttää hyödyksi nojien sisään tuleva tila säilytykseen. Saranakiinnityksestä tuli hieman erilainen lopullisessa toteutuksessa verrattuna suunnitelmaan. |
 |
| Tässä on sänkyni vielä vanhassa käytössään. |
Kun tuli aika hankkia materiaaleja sohvaprojektia varten, ymmärsimme, että ihan pikkurahalla tästä ei selvittäisi. Varsinkin superlon maksoi maltaita. Sekin oli yksi syy, miksi emme hommanneet vaahtomuovia vielä selkänojia varten, vaan ainoastaan käsinojiin. Pelkät superlonit ja verhoiluvanut maksoivat tähän projektiin noin 30-40 €. Verhoilukangasta valitessamme huomasimme, että nekin maksavat paljon, suurin osa reilusti yli 20 €/metri. Halusimme kuitenkin, koska tämä projekti oli tullut jo maksamaan melko ison määrän rahaa ja aikaakin tulisi kulumaan paljon, että kangas olisi laadukasta ja kestävää, joten päädyimme kankaaseen, joka maksoi Eurokankaassa 22,90€/metri ja sitä kului hieman alle 2 metriä. Vaneristakin maksoimme suunnilleen 10 euroa, joten lopulliseksi hinnaksi käsinojille tuli arviolta 100 €.
Vaikka käsinojista tuli melko hintavakin projekti, koen että se kannatti. Meidän ei tarvinnut ostaa uutta sohvaa, joka olisi maksanut vähintään useita satoja euroja, sillä tarvitsemme nimenomaan vuodesohvan yökyläileviä vieraita varten. Tämän sohvan saa avattua 160 cm leveäksi, mikä on todella hyvä nukkumaleveys kahdelle. Lisäksi sohva on nyt persoonallinen ja sopii sisustukseemme. Käsinojien sisään saa myös tavaroita säilytykseen. Kaiken tämän lisäksi voin olla ylpeä siitä, että olen itse tehnyt jotain näin käytännöllistä. Opin suunnattoman paljon projektin aikana käsityömenetelmistä, verhoilusta, suunnittelusta, materiaaleista...
 |
Työn teko alkoi tietenkin vanerilaatikoiden tekemisellä. Ensin sahasin pyörösahalla vanerista sopivat palaset ja sen jälkeen kokosin laatikot etuseiniä lukuunottamatta naulaliimaliitoksin.
Tämän jälkeen aloitin verhoilun ensin kiinnittämällä ohutta superlonia laatikoiden päälle ilmanpaineella toimivalla niittipyssyllä. Tärkeä huomio ilmanpainetta käyttäessä oli suojata kuulo kuulosuojaimilla, sillä ääni oli erittäin kova. |
 |
Superlonpinnan päälle kiinnitin sitten verhoiluvanukerroksen samaten nitojalla.
Verhoiluvanu oli paljon helpompi saada asentoonsa verrattuna superloniin. Kahdessa alimmassa verhoilukerroksessa tuli ottaa huomioon, että kaikki turhan paksut kohdat kannatti veistellä pois, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman tasainen. |
 |
| Lopuksi leikkasin verhoilukankaasta sopivat palat ja kiinnitin ne nitomalla. Tässä kerroksessa piti käyttää jo melko isoja niittejä, sillä alla oleva kerros oli jo niin paksua. Ensimmäistä käsinojaa verhoillessani huomasin, että jos ammuin niitin tiettyyn asentoon, se tuli vanerista läpi asti. Ehkä jokin välimuotokokoinen niitti olisi siis ollut paras tässä, mutta käytin sellaisia niittejä, joita oli saatavilla. Niittien asentokin oli siis tärkeä huomioida. |
 |
| Kankaan verhoilussa oli tärkeää ja haastavaa saada kangas pingotettua kireästi ja tasaisesti joka puolelta. Mielestäni onnistuin verhoilussa hyvin siihen nähden, että kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Kulmat olivat kaikkein haastavimmat, ja ne jäivätkin hieman pussittamaan. |
 |
| Verhoilut valmiina. Alkavat jo näyttää sohvan käsinojilta. |
 |
| Saranat sain kierrätyksestää. Ne olivat vanhat keittiökaappien saranat, jotka pysyvät auki itse ja myös napsahtavat kiinni hyvin. Saranoiden laittaminen oli haastavaa, sillä olin jo ehtinyt verhoilla myös etukannet. Jouduin purkamaan verhoiluja jonkin verran, että sain saranat upotettua vaneriin. Vaneriin piti tehdä sopiva reikä saranaa varten ja sitten ruuvata saranat kansiin. Tämän jälkeen kiinnitin verhoilut takaisin. Sitten ruuvasin kannet kiinni käsinojiin. Lopputulos on toimiva, joskin kannet eivät mene kovin tiiviisti kiinni, sillä verhoilu on sen verran paksu. |
 |
| Lopuksi ompelin verhoilukankaasta nauhat kiinnitystä varten. Kävin sovittamassa käsinojia kotona paikoillensa ja merkitsin nauhojen oikeat paikat nuppineuloilla. Sitten kävin vielä nitomassa nauhat paikoilleen. |
 |
| Käsinojista tuli juuri sopivat. Koekäytössä ne toimivat erinomaisesti. Jos jokin niissä ei ole täydellistä, niin se että ne hieman natisevat, kun niihin nojaa, mutta ne ovat erittäin mukavat. Plussaa siitä, että kaukosäätimet saa käsinojien sisään piiloon, jolloin ne löytyvät aina käden ulottuvilta, kun istahtaa sohvalle. |
 |
| Kiinnityskohdat ovat juuri oikeilla paikoillaan ja nauhat näyttävät mielestäni näteiltä. Kannet avautuvat hyvin myös paikoillaan. Koska kannet eivät mene täysin tiiviisti kiinni, ajattelin että olisi hyvä, jos voin tarvittaessa kääntää kannet sohvan selkänojaan päin siten, että siistit kannettomat puolet ovat näkyvillä. Se onnistuu siten, että vaihdan vain käsinojien puolia ja käännän ne toisin päin, sillä nauhakiinnitykset toimivat myös niin päin. |
Projektistani ei ehkä voi hyödyntää paljoakaan suoraan peruskoulun käsityötunneille, sillä esimerkiksi paineilmalla toimivaa nitojaa en todellakaan antaisi lasten käsiin. Projekti auttoi minua kuitenkin saamaan itsevarmuutta käsityön ainehallinnassa, mikä on tärkeää käsityöopettajalle. Myös suunnitteluvaiheesta voi aina hyödyntää oppeja kouluun. Tarpeeseen tulevan esineen teko oli todella motivoivaa, ja olisi ideaalia että lapset saisivat koulussa valmistaa tarvitsemiaan tai haluamiaan tuotteita.
Kommentit
Lähetä kommentti