Kuparilusikka

Teknisen työn kurssiin kuului kuparilusikan suunnittelu ja toteutus video-oppimateriaalin pohjalta. Työ oli omasta mielestäni jokseenkin haastava, mutta lopputuloksesta tuli itseä miellyttävä ja käyttökelpoinen. Haastavan työstä teki se, että kupari on melko kova metalli ja sen työstäminen on hankalampaa kuin esimerkiksi alumiinin ja tinan, joita olen ennen kokeillut. Kupari pitää myös karkaista, eli nopeasti kuumentaa kaasupolttimella ja sitten jäähdyttää, ennen kuin sitä voidaan pakottaa. Näiden seikkojen vuoksi en toteuttaisi kuparityötä varmaankaan alakoulussa. Lasten kädet ovat pienet, eivätkä jaksa vielä välttämättä leikata isoilla metallisaksilla kovaa kuparia. Oli kuitenkin itselle todella mielenkiintoista tutustua kupariin materiaalina.

Työn tekeminen aloitettiin suunnittelemalla erilaisia lusikkamalleja, joista sitten valittiin toteutettava yksilö. (Tuotesuunnittelusta koulussa voi lukea tästä postauksesta). Käsityökasvatusopinnoissa painotettiinkin koko ajan kokonaista käsityöprosessia käsityöopetuksen lähtökohtana. Kokonainen käsityöprosessi lähtee suunnitteluvaiheesta ja päätyy erilaisten työvaiheiden kautta lopputulokseen. Myös arvioinnissa pitäisi huomioida koko prosessi - ei vain lopputulosta.

Tässä vaiheessa lusikka on ensin karkaistu, sitten leikattu oikeaan muotoon metallisaksilla, reunat on viilattu ja hiottu hienoiksi, jotta lusikan voisi vaikka laittaa suuhunsa.

Koristekuviointiin käytin kaiverruskonetta, joka oli melko painava ja hankala käyttää. Työskentely muistutti minusta jollain tavalla tatuointia. Kone tärisi ja piti kovaa ääntä.

Koristelun jälkeen lusikka pakotettiin muotoonsa kauttaaltaan pakotusvasaralla.

Lopuksi kupari vielä kiillotettiin näyttäväksi.