Kehyskudonta - Monimateriaalisuus tekstiilityön sisällöissä

Kehyskudonta ei ollut itselleni mieluisin tekniikka käsityökasvatuksen perusopintojen kaikista tekniikosta, mutta lopputuloksesta tuli kiva ja käyttökelpoinen. Aloin tehdä harjoitustyöstä liian monimutkaista, ja siihen upposi mielettömän paljon aikaa. Lopullisen työn valmistuminen kävi nopeammin, sillä olin oppinut tekniikan, siihen käyttämäni lanka oli paljon paksumpaa ja kuvio oli hieman yksinkertaisempi.

Harjoitustyö.

Kehyskudontatyö sopii mielestäni alaluokille siinä mielessä, että se ei ole liian vaikeaa oppilaille. Kehyskudonnasta tulee kuitenkin opettajalle paljon työtä, sillä alaluokkalaiset eivät luultavasti pysty vielä itse laittamaan kudontakehyksiin loimilankoja. Sen vuoksi on parempi tehdä vähän pienempiä kankaankudontatöitä. Kehyskudonta vie paljon aikaa, mikäli kuteena käytetään ohutta lankaa. Jos kuteena on esimerkiksi paksua lankaa tai matonkudetta, työt valmistuvat ripeämmin.

Kehyskudonnan työvaiheita on monia:

1. Suunnittelu
2. Loimen leveyden merkitseminen
3. Viriöpuun kiinnittäminen
4. Loimilankojen kiertäminen kehykseen
5. Loimilankojen siirtäminen viriöpuun uriin
6. Tasoituslangat, pujottaminen ja solmiminen
7. Kutominen
8. Työn irrottaminen kehyksestä
9. Viimeistely

Loimitettu kehyskudontakehys.

Jokaisen nukkakerroksen väliin tuli suoria lankakerroksia.

Vaakaraidat ovat yksinkertaisimpia kuvioita, mitä kehyskudonnassa voi harrastaa.

Paksulla langalla tehdystä nukasta tuli houkuttelevan pehmeä lopputulos.

Valmis lopputulos parvekkeen tuolilla.

Aikaisemmat kokemukseni kehyskudonnasta:

Päiväkodissa oli kangaspuut, joita sain kokeilla. Lisäksi minulla oli lapsena omat pienet kangaspuut, joiden loimilangat eivät pysyneet kireällä ja menivät lopulta solmuun. En siis lopulta saanut paljoakaan toteuttaa kankaankudontainnostustani. Koulussa meillä ei ollut lainkaan kankaankudontaa.

Itsearviointia työn etenemisestä:

En käyttänyt suunnitteluun paljoa aikaa, vaan tein nopeita luonnoksia erilaisista malleista. Hyvää suunnittelussa oli, että tein monta eri suunnitelmaluonnosta, enkä vain yhtä suoraan. Suunnittelin tarkkaan, miten monta riviä mitäkin väriä tulee ja tiesin alusta asti haluavani koko pinnan nukkapinnaksi. Lopullinen suunnitelmani oli melko yksinkertainen.

Valmistusprosessi oli intensiivinen. Kun aloitin työn tein sitä tuntikausia yhteen putkeen ja työ valmistui muutamissa päivissä. Nukkapalojen leikkaaminen oli haastavaa, sillä lanka oli paksua, ja halusin saada paloista juuri sopivia, ettei lankaa menisi hukkaan. Lankamenekkiä oli vaikea arvioida. Lopulta lanka riitti juuri sopivasti. Työn irrottaminen ja viimeistely sujuivat hyvin.

Vaikka suunnitelma muuttui alkuperäisestä hieman, lopputulos vastaa sitä suunnitelmaa joka jäi lopulliseksi. Työ on tasainen ja esteettisesti miellyttävä. Lisäksi työ on erittäin pehmeä ja sopii moneen käyttötarkoitukseen. Sen voisi ripustaa seinälle koristeeksi, asettaa pöydälle liinaksi tai koristeeksi tai sitten sitä voi käyttää istuinalustana, sillä se on todella pehmeä ja eristää hyvin lämpöä.