Kehyskudonta - Monimateriaalisuus tekstiilityön sisällöissä
Kehyskudonta ei ollut itselleni mieluisin tekniikka käsityökasvatuksen perusopintojen kaikista tekniikosta, mutta lopputuloksesta tuli kiva ja käyttökelpoinen. Aloin tehdä harjoitustyöstä liian monimutkaista, ja siihen upposi mielettömän paljon aikaa. Lopullisen työn valmistuminen kävi nopeammin, sillä olin oppinut tekniikan, siihen käyttämäni lanka oli paljon paksumpaa ja kuvio oli hieman yksinkertaisempi.
![]() |
Harjoitustyö. |
Kehyskudontatyö
sopii mielestäni alaluokille siinä mielessä, että se ei ole liian
vaikeaa oppilaille. Kehyskudonnasta tulee kuitenkin opettajalle
paljon työtä, sillä alaluokkalaiset eivät luultavasti pysty vielä
itse laittamaan kudontakehyksiin loimilankoja. Sen vuoksi on parempi
tehdä vähän pienempiä kankaankudontatöitä. Kehyskudonta vie
paljon aikaa, mikäli kuteena käytetään ohutta lankaa. Jos kuteena
on esimerkiksi paksua lankaa tai matonkudetta, työt valmistuvat
ripeämmin.
Kehyskudonnan työvaiheita on monia:
- Suunnittelu
- Loimen leveyden merkitseminen
- Viriöpuun kiinnittäminen
- Loimilankojen kiertäminen kehykseen
- Loimilankojen siirtäminen viriöpuun uriin
- Tasoituslangat, pujottaminen ja solmiminen
- Kutominen
- Työn irrottaminen kehyksestä
- Viimeistely
Loimitettu kehyskudontakehys. |
![]() |
Jokaisen nukkakerroksen väliin tuli suoria lankakerroksia. |
Vaakaraidat ovat yksinkertaisimpia kuvioita, mitä kehyskudonnassa voi harrastaa. |
![]() |
Paksulla langalla tehdystä nukasta tuli houkuttelevan pehmeä lopputulos. |
![]() |
Valmis lopputulos parvekkeen tuolilla. |
Aikaisemmat kokemukseni kehyskudonnasta:
Päiväkodissa
oli kangaspuut, joita sain kokeilla. Lisäksi minulla oli lapsena
omat pienet kangaspuut, joiden loimilangat eivät pysyneet kireällä
ja menivät lopulta solmuun. En siis lopulta saanut paljoakaan
toteuttaa kankaankudontainnostustani. Koulussa meillä ei ollut
lainkaan kankaankudontaa.
Itsearviointia työn etenemisestä:
En
käyttänyt suunnitteluun paljoa aikaa, vaan tein nopeita luonnoksia
erilaisista malleista. Hyvää suunnittelussa oli, että tein monta
eri suunnitelmaluonnosta, enkä vain yhtä suoraan. Suunnittelin
tarkkaan, miten monta riviä mitäkin väriä tulee ja tiesin alusta
asti haluavani koko pinnan nukkapinnaksi. Lopullinen suunnitelmani
oli melko yksinkertainen.
Valmistusprosessi
oli intensiivinen. Kun aloitin työn tein sitä tuntikausia yhteen
putkeen ja työ valmistui muutamissa päivissä. Nukkapalojen
leikkaaminen oli haastavaa, sillä lanka oli paksua, ja halusin saada
paloista juuri sopivia, ettei lankaa menisi hukkaan. Lankamenekkiä
oli vaikea arvioida. Lopulta lanka riitti juuri sopivasti. Työn
irrottaminen ja viimeistely sujuivat hyvin.
Vaikka suunnitelma muuttui
alkuperäisestä hieman, lopputulos vastaa sitä suunnitelmaa joka
jäi lopulliseksi. Työ on tasainen ja esteettisesti miellyttävä.
Lisäksi työ on erittäin pehmeä ja sopii moneen
käyttötarkoitukseen. Sen voisi ripustaa seinälle koristeeksi,
asettaa pöydälle liinaksi tai koristeeksi tai sitten sitä voi
käyttää istuinalustana, sillä se on todella pehmeä ja eristää
hyvin lämpöä.
Kommentit
Lähetä kommentti