Räsymatto ruusukaskuviolla

Minun tuli suunnitella ja toteuttaa käsityökasvatuksen aineopintoihin liittyen kankaankudontatyö, josta syntyi vaiheiden kautta matto kotini eteiseen.

Valmis työ omalla paikallaan eteisessä.

Aikuisiän kokemukseni kankaankudonnasta rajoittui aikaisemmin käsityökasvatuksen perusopinnoissa tehtyihin kehyskudontatöihin, mutta lapsena muistan kokeilleeni kangaspuita päiväkodissa esikouluikäisenä ja lisäksi omistin pienenpienet kangaspuut, joilla pystyi kutomaan nukkekodin mattoja. Suoraan sanottuna olin tästä työstä sekä innoissani että hieman kauhusta kankeana, sillä kankaankudonta mahdollistaisi melko laajojenkin suunnitelmien toteuttamisen, mutta työmäärä ja kustannukset voisivat nousta suuriksi.

Suunnitteluni lähti tarpeen ja estetiikan lähtökohdista. Kävin mielessäni läpi kaikenlaisia mahdollisuuksia, mitä kankaankudonnalla voisin toteuttaa. Selasin pinterestiä ja googlea ja lopulta tein valinnan lattiatyynyn ja maton välillä. Muistin siirtäneeni kotonani maton eteisestä parvekkeelle, koska mielestäni parvekkeella se oli tarpeellisempi, mutta olin ajatellut hankkia jossain vaiheessa eteiseen uuden maton. Nyt sainkin mahdollisuuden suunnitella maton juuri sopivaksi eteiseen.

Maton ulkonäön suunnittelu alkoi vierailullamme Rauman käsityökeskukseen, jossa näimme erilaisia mattoja. Ihastuin erääseen mattoon, jossa oli hieman samankaltainen kuvio kuin lopullisessa työssäni. Pohdin kuitenkin, olisiko kuviomatto liian suuri pala purtavaksi, sillä en ollut käytännössä koskaan kutonut kangaspuilla. Jätin ajatuksen hautumaan. Myöhemmin kävin Turun kaupunginkirjastossa katsomassa kankaankudontaan liittyvää näyttelyä, ja vitriinissä oli silmääni miellyttävä samankaltaisesti kuvioitu kangas, jolloin aloin jo kallistua vahvasti mustavalkokuvioiseen graafiseen mattoon. 

Turun kaupunginkirjaston kankaankudontanäyttelystä.

Graafinen mustavalkokuvio miellyttää silmääni, ja sopii mielestäni kotini muuhun sisustukseen. Mustavalkoisen maton voi myös yhdistää kaikkiin eri värisiin sisustuksiin, jolloin matto on pitkäikäinen. Kuviomatossa tahrat eivät myöskään näy yhtä helposti kuin vaaleassa yksivärisessä matossa.

Raumalla erään liikkeen näyteikkunassa oli samantyylinen kangaskuosi.

Tein lopulta päätöksen, että toteuttaisin eteiseen noin 80 cm leveän ruusukaskuvioisen mustavalkoisen maton. Ajattelin, että haluan tehdä työstä juuri sellaisen kuin toivon omaan kotiini, vaikka tekniikka olisikin hieman haastavampi ja aikaavievempi. Soitin Raision käsityökeskukseen varatakseni kangaspuut muutamaksi päiväksi työn tekoon, ja käsityökeskuksen täti kehotti minua katsomaan erästä Tanhu-matto-nimistä mattomallia (malli löytyy tästä), sillä keskuksessa pystyisi tekemään sen mukaisia ruusukaskuvioita. 

Olin jo päättänyt, että mattooni tulisi kauttaaltaan samaa kuviota, nyt piti vain päättää, minkälaista kuviota. 

Valitsemassani kuviossa käytettiin kahdeksaa polkusta, joista kaksi vasemmanpuolista ovat palttinapolkuset ja kuusi oikeanpuolista ruusukaspolkusia. Palttinasidos ei näkynyt poljentaohjeessa, vaan se tuli joka toiseen väliin. Poljenta kulki numerojärjestyksessä siis seuraavasti: 1,3,2,4,1,5,2,6,1,7,2,8,1,7,2,6,1,5,2,4,1,3.

Mattomateriaalit ostin Turun Lankamaailman outlet-osastolta. Ostin mustaa ja valkoista puuvillatrikookudetta n. 1,5 kg kumpaakin (hinta 9€/kg). Tarkkaa tietoa kuteiden koostumuksesta ei ollut saatavilla. Kuteet olivat teollisuusjätettä. Kokeilin venyttää kuteita, ja ne olivat hyvin napakoita, eli oletin etteivät ne sisältäneet paljoa elastaania. Musta kude oli valkoista paksumpaa, mikä sopi oikein hyvin, sillä halusin mustasta kuviokuteen, joka tulisi paksumpana vielä paremmin esiin matosta. Matonkuteiden on hyvä olla joustamattomia, jotta lopullisesta tuotteesta tulisi mahdollisimman suorareunainen.

Pingotin on tärkeä osa maton kutomista. Sitä pitää muistaa siirtää usein sitä mukaa, kun matto valmistuu, jotta matto ei ala kutistua reunoistaan.

 Aluksi maton kutominen ja poljennat veivät täyden keskittymisen, mutta yllättävän nopeasti kutomiseen tuli jonkinlainen rutiini. Aina välillä sekosin polkusissa, mutta jouduin purkamaan vain pari kerrosta koko maton aikana. Ruusukasmaton kutominen oli varmasti hieman hitaampaa kuin pelkän palttinan kutominen olisi ollut, mutta lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva, eikä valintani kaduta ollenkaan. Olin hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon aikaa kului pelkästään kudevyyhtien kerimiseen ja sukkuloiden täyttämiseen.

Loppujen lopuksi maton tekemiseen kului noin 20 tuntia neljän päivän aikana, kun lasketaan hapsujen nyörittäminen mukaan. Raision käsityökeskuksessa kangaspuuvuokra oli 8€/päivä, ja koska kudoin mattoa kolmena päivänä, vuokra oli 24 €. Neljäntenä päivänä vain nyöritin maton hapsuja. Lisäksi käsityökeskus veloitti loimilangoista. Yhteensä matolle tuli hintaa noin 64 €, mikä ei loppujen lopuksi ole kovin paljoa näin kivasta matosta. :)

Päätin viimeistellä maton hapsut nyörittämällä. Lisäsin valkoisten loimilankojen joukkoon mustaa kalalankaa, joka oli jäänyt yli toisen matonkutojan työstä. Näin sain vielä hapsuissa jatkettua mustavalkoista teemaa. Hapsut myös pidentävät silmissä muuten melko lyhyttä, noin 135 cm pitkää mattoa.

Nyörittäminen vei tuntikausia, mutta oli sen arvoista!

Valmis matto. Matto ei ole ihan kaupastaostetun näköisen "täydellinen", vaan siinä näkyy käden jälki. Itselleni nuo "pikkuvirheet", vain muistuttavat tekoprosessista, joka oli todella mieleenpainuva kokemus.

Lopuksi vielä portfoliota varten pohdintaa kankaankudonnasta ja kudontatyöstä:

- Maton kutominen oli todella uudenlainen kokemus. Oli ihanaa istua hiljaisuudessa kutomassa ja nähdä, miten matto valmistui omissa käsissä. Välillä sai kuunnella vanhempien rouvien mielenkiintoisia keskusteluja ja myös osallistua niihin. Maton valmistaminen vaati paljon kärsivällisyyttä ja keskittymistä, mutta kiire ei ollut mihinkään. Opin paljon uutta. Kangaspuihin ja kudontaan liittyvät termit, jotka aiemmin olivat melko vieraita ja hakusessa, olivatkin yhtäkkiä osa arkikieltäni ja pärjäsin nopeasti kangaspuiden kanssa omatoimisesti. Ainoastaan maton irrottaminen kangaspuista jäi käsityökeskuksen työntekijän tehtäväksi.

- Lopputulos on esteettisesti miellyttävä ja sopii hyvin paikallensa eteiseeni. Matossa on pari pientä virhettä, kuten että se kutistuu hieman keskeltä, sillä en ollut löysännyt kudetta ihan tarpeeksi. Toinen virhe ei oikeastaan ollut itsestäni johtuva, mutta olisin voinut poistaa sen purkamalla: Valkoisen matonkuteen joukossa oli yksi muita paksumpi osio, mikä jäi näkyviin matossa erinäköisenä raitana. Lopulta se ei kuitenkaan itseäni häiritse pahasti. Kuvio on alusta loppuun virheetön, vaikka poljenta olikin vaativa ja virheitä olisi voinut tulla helposti.

- Kankaankudonta alkaa olla nykyisin melko unohdettu käsityömuoto. Koulussa kankaankudontaa ei ole paljoakaan, sillä kutomista rajoittaa koulukäsityön aikarajoitukset. Loimien laittaminen jää yleensä opettajan vastuulle, ja se on hyvin aikaavievää. Kehyskudonta tai pienemmät kankaankudontatyöt ovat realistisimmat kankaankudontatyöt toteutettaviksi kouluun. Kangaspuut vievät myös paljon tilaa, eikä niitä ole järkeä säilyttää koulun tiloissa, ellei kukaan niitä käytä.

Kokemukseni mukaan mattoja kutovat nykyisin lähinnä eläkkeellä olevat naiset, joilla on paljon aikaa harrastaa käsitöitä. Kutomistaitoa olisi mielestäni tärkeä siirtää kuitenkin enemmän eteenpäin tulevillekin sukupolville, jotta perinteinen käsityötaito ei katoaisi vähitellen kokonaan. En ollut ennen tätä käsityökurssia tiennyt, että kaupungeista löytyy tällaisia käsityökeskuksia, joista voi vuokrata kangaspuita käyttöön. Ehkäpä menen kutomaan toisenkin kerran nyt, kun olen päässyt kutomisen makuun!

Kankaankudonnan periaatteet oppii parhaiten, kun tekee itse. Sen kautta pystyy hahmottamaan, miten myös jokapäiväiset tekstiilit, kuten vaatteet, verhot, lakanat, matot ja muut on valmistettu.