Mekaniikka peruskoulussa - Miten ja miksi?

Mekaniikka oli minulle oppiaiheena uusi asia, vaikka olenkin ymmärtämättäni monesti tutustunut mekaniikkaan. Näin on varmasti monilla. Esimerkiksi leluissa on usein hyödynnetty mekaniikkaa. Mekaniikka on myös fysiikkaan yhteydessä ja auttaa ymmärtämään joitain fysiikan asioita. Siksi mekaniikkaa ja fysiikkaa kannattaisi yhdistää: ne tukevat toisiaan.

Mekaniikka on myös hauskaa. Sillä saa aikaan liikkuvia vekottimia, joihin ei tarvita elektroniikkaa välttämättä. Lapsista hauskat työt ovat myös motivoivia. Mekaniikkatyön suunnittelussa tarvitsee harjoittaa ongelmanratkaisua, mikä on myös matemaattisen kehityksen kannalta tärkeää.

Mekaniikkatyötä voisi koulussa lähteä rakentamaan ryhmissä pohtimalla ja kokeilemalla. Miten saadaan pyörivästä liikkeestä edestakainen? Miten saadaan jokin tietty liikerata toimimaan? Tällainen ryhmätehtävä voisi sopia hyvin vaikka leirikouluun. Jokin leikkimielinen ryhmien välinen mekaniikkakilpailukin olisi hauska järjestää. Mekaniikasta ei pitäisi mielestäni tehdä koulussa liian vakavaa. Jos lopputulos ei ole aivan toimiva tai kovinkaan laadukas, mutta idea on oikea, se on oppimisen kannalta aivan yhtä hyödyllinen kuin täydellisesti toimiva työkin.

Oma mekaniikkatyöni ei ollut mikään mestariteos, mutta koin, että nyt osaisin tehdä sen paremmin, enkä lähtisi tekemään ihan näin monimutkaista.