Luovuuteni luomukset

Tämä kortti on viime syksyltä, kun ystäväni täytti vuosia ja oli lähdössä vaihto-opiskeluun sateisena ja kosteana tunnettuun Dubliniin. Hän oli kertonut, että haluaisi keltaisen sadetakin, joten päätimme ystäväporukkamme kanssa ostaa lahjakortin sadetakkia varten. Hän sai sitten itse käydä ostamassa itselleen sopivan takin :). Askartelin tällaisen sadetakkikortin, mihin lahjakortin sai kiinnitettyä. Minusta on ihanaa ilahduttaa läheisiä juhlapäivinä (ja miksei muinakin päivinä) persoonallisilla lahjoilla, joista näkee, että lahjansaajaa on todella ajateltu. Joskus lahjojen keksiminen on todella vaikeaa, vaikka tuntisikin ihmisen hyvin. Itse tekemällä saa toteutettua todella henkilökohtaisia lahjoja. Välillä itse tekemällä voi myös säästää rahaa, mutta monesti materiaalit saattavat maksaa selvästi rahaa ja lisäksi aikaa menee paljon. Lahjansaajan ilahtuminen lahjasta maksaa kuitenkin kaiken moninkertaisesti takaisin.  Välillä en ehdi muuten askarrella, tehdä ...

Innostuin jo yläkoulussa todella paljon animoinnista ja animaatiosta. Liikkuva kuva on muutenkin kiinnostanut minua samoin kuin muukin taide. Teimme parhaan ystäväni kanssa yläkoulussa muovailuvaha-animaation, joka kesti ehkä 10 sekuntia. Lisäksi toteutimme myös lyhytelokuvan, jonka käsikirjoitimme ja ohjasimme ja näyttelimme itse. Kiitos innostavalle kuvisopettajalle, jonka kanssa sai tehdä tällaisia projekteja! Minusta nämä projektit olivat huippuhauskoja tehdä. Innostuin aina niistä ihan  mielettömän paljon.   Lukiossa toteutin itsekseni osana kuviskurssia pala-animaation ja elokuvakurssilla todella isotöisen minuutin pituisen piirrosanimaation. Laitan ainakin nämä kaksi tuohon alle. Vieläkin minulla on unelma, että saisin jonain päivänä toteuttaa jonkinlaisen lyhytelokuvaprojektin/dokumentin/jotain liikkuvaan kuvaan liittyvää. Ehkä toteutan musiikkivideon johonkin omaan biisiini joku päivä ;D.  Minulla taitaa olla aika paljon unelmia, jotka liittyy ihan eri a...

Nyt tulee pitkästä aikaa postaus, joka ei liity käsityökasvatuksen portfolioon. Ennen joulua ystäväni piti syntymäpäiväbileet, joissa oli masquerade-teema. Teemaan siis kuuluu, että kaikki vieraat pukeutuvat jonkinlaiseen naamioon tai maskiin. Kaupoissa hienoimmat naamiot olivat jotain alla olevien kuvien tapaisia ja maksoivat 10 eurosta ylöspäin. Kuva: http://fi.cosplaymiu.com/ Kuva: http://miniimg8.rightinthebox.com/ Kuva: http://fi.cosplaymiu.com/ Kuva: http://miniimg8.rightinthebox.com/ Päätin kuitenkin askarrella naamion itse, koska minulta sattui kaapista löytymään sopivia tarvikkeita: Paksua mustaa huopaa, satiininauhaa, "askartelutimantteja" ja kuumaliimaa. Aloitin naamion muotoilun siten, että asetin huopapalasen naamalleni ja hahmottelin toiselle puolelle tunnustelemalla tussilla silmien paikat. Sitten piirtelin muodon ensin toiselle puolelle naamiota ja leikkasin ääriviivoja pitkin puoleen väliin naamiota. Taitoin palan keskel...

Välillä pystyin yhdistämään molemmat sivuaineet. Matikantunneilla syntyi esimerkiksi tämä työ. Märkähuovutettu hiiri. Märkähuovutettu taso. Neulahuovutettu kissa. Hiirenhammasreuna. Kantapään neulonta.

Mekaniikka oli minulle oppiaiheena uusi asia, vaikka olenkin ymmärtämättäni monesti tutustunut mekaniikkaan. Näin on varmasti monilla. Esimerkiksi leluissa on usein hyödynnetty mekaniikkaa. Mekaniikka on myös fysiikkaan yhteydessä ja auttaa ymmärtämään joitain fysiikan asioita. Siksi mekaniikkaa ja fysiikkaa kannattaisi yhdistää: ne tukevat toisiaan. Mekaniikka on myös hauskaa. Sillä saa aikaan liikkuvia vekottimia, joihin ei tarvita elektroniikkaa välttämättä. Lapsista hauskat työt ovat myös motivoivia. Mekaniikkatyön suunnittelussa tarvitsee harjoittaa ongelmanratkaisua, mikä on myös matemaattisen kehityksen kannalta tärkeää. Mekaniikkatyötä voisi koulussa lähteä rakentamaan ryhmissä pohtimalla ja kokeilemalla. Miten saadaan pyörivästä liikkeestä edestakainen? Miten saadaan jokin tietty liikerata toimimaan? Tällainen ryhmätehtävä voisi sopia hyvin vaikka leirikouluun. Jokin leikkimielinen ryhmien välinen mekaniikkakilpailukin olisi hauska järjestää. Mekaniikasta ei pitäisi m...

Aloitimme koko elektroniikkaosion sillä, että tutustuimme sähköoppiin ja valmistimme yhdessä piirilevyt syövyttämällä. Sitten etsittiin oikeat elektroniikkakomponentit yövaloa varten ja juotettiin ne piirilevyyn ohjeiden mukaisesti. Testissä ledit toimivat heti, jee! Tässä tuli todella onnistumisen kokemus, joita koulun käsityöoppituntienkin pitäisi oppilaille tarjoilla. Luonnoksia kotelosta. Tarkka suunnitelma. Liimasin sisälle foliota, jotta valo heijastuisi mahdollisimman hyvin ulos reiästä. Valo laitetaan päälle kuvassa näkyvästä vasemmasta alakulmasta. Valo sammuu itsestään vähitellen himmenemällä. Sisällä on pohjaan ruuvattu paristokotelo sekä elektroniikka, joka on kiinnitetty ensin puupalikkaan ja sitten pohjaan. Päällä on irtonainen muovilevy, jonka saa helposti pois, jos paristot pitää vaihtaa. Yövalo valaisee hyvin tunnelmallisesti. Päälle voi laittaa vesilasin yöksi ja katsella hienoja valoilmiöitä. Säh...