TUOTESUUNNITTELUN OPETTAMINEN KOULUSSA PAPANEKIN FUNKTIOANALYYSIN POHJALTA

Tuotesuunnittelussa tulee ottaa huomioon Papanekin funktioanalyysimallin mukaan tuotteen käyttöön, tarpeeseen, aikaan, assosiaatioihin, estetiikkaan ja menetelmiin liittyviä seikkoja. Alakoulussa Papanekin funktioanalyysimallin pänttääminen ei varmastikaan sinällään motivoisi oppilaita, mutta sitä voi hyvin hyödyntää tuotesuunnittelun pohjana opetuksessa.

Papanekin malli. Kuva on alunperin täältä.

Mielestäni toimiva opetusmenetelmä tuotesuunnitteluun, jossa oppilaat oppisivat ottamaan huomioon mahdollisimman monia eri osa-alueita Papanekin mallista, voisi olla seuraavanlainen ryhmätyötehtävä: Oppilaat jaettaisiin 3–4 hengen ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettaisiin oma tuotesuunnittelutehtävä. Lähtökohtana olisi, että jokainen ryhmä saisi ohjeen suunnitella jonkin saman esineen, esimerkiksi: ”Suunnitelkaa ryhmässä esine, jota voi käyttää istumiseen”. Lisäksi jokaiselle ryhmälle annettaisiin kuvaus henkilöstä, jolle kyseinen tuote tulee suunnitella.

Tehtävän ideana on, että jokaisella ryhmällä on erilainen tuotteen tilaaja, jolla on erilaiset toiveet esineen ominaisuuksista, vaikka jokaisen ryhmän tuotteen käyttötarkoitus on käytännössä sama. Opettajan tulisi keksiä mahdollisimman erilaisia tilaajahenkilöitä eri ryhmille, jotta lopputuloksistakin tulisi mahdollisimman erilaisia. Esimerkiksi yhdestä tuotteen tilaajasta ryhmälle voitaisiin kertoa: ”Hän on 65-vuotias nainen, joka arvostaa antiikkiesineitä. Hänestä Suomen luonto on kaunista, ja hän haluaa tuoda sitä esiin kotinsa sisustuksessa. Hänellä on vanhuuden tuomaa rappeutumista nivelissä, minkä vuoksi hän tarvitsee tukea liikkumiseensa. Hän tarvitsee kotinsa ahtaaseen eteiseen huonekalun, johon hän voi istahtaa solmimaan kengännauhansa.”

Oppilasryhmät suunnittelisivat tuotteet piirtämällä kuvat valmiista esineistä ja lisäksi kirjaamalla ylös materiaalit, joista tuotteet valmistettaisiin. He voisivat myös laskeskella materiaalien menekin ja arvioida työmäärää ja lopuksi tehdä hinta-arvion valmiista tuotteesta. Valmiit tuotteet esiteltäisiin lopulta koko luokalle siten, että oppilaat esittelisivät tuotteen tilanneen henkilön ja sitten tuotteen jonka ovat suunnitelleet. Tämän jälkeen yhteisesti pohdittaisiin, miten ryhmä onnistui suunnittelemassaan tuotteessa.

Tunnin päätteeksi vertailtaisiin eri ryhmien suunnitelmia ja keskusteltaisiin luokan kanssa siitä, miten erilaisia tuotteita syntyy, kun suunnittelun lähtökohdat ovat erilaisia. Tämän jälkeen kerättäisiin taululle yhteisesti tuotesuunnitteluun vaikuttavia seikkoja sen pohjalta, mitä oppilaat itse ryhmätehtäviensä pohjalta keksivät.

Opettajan suunnittelulla on tehtävän valmistelussa isohko homma, sillä hänen on kehiteltävä sopivat henkilöt tuotteiden tilaajiksi, jotta tuotteista tulee tarpeeksi erilaisia. Erilaisuus tuotteiden välillä konkretisoi oppilaille sen, mitä tehtävässä on tarkoitus oppia. Tehtävien pitäisi kuitenkin myös olla motivoivia oppilaille, joten 65-vuotias mummo ei välttämättä ole kaikkein motivoivin asiakas. Tosin suurimmalla osalla oppilaista lienee kokemusta isovanhempien kodeista, mikä auttaisi heitä eläytymään myös vanhuksen rooliin tehtävässä.