Minä käsityön tekijänä ja opettajana

Käsityöt ja niiden tekeminen ovat kulkeneet elämässäni mukana lapsuudesta asti. Isoisoäidilläni oli hänen siskonsa kanssa lanka- ja käsityöliike Turun keskustassa, kun olin alle kouluikäinen ja luulenpa, että rakkauteni käsitöiden tekemiseen syntyi jo tuossa liikkeessä vietettyjen hetkien myötä. Myös äitini teki paljon käsitöitä. Hän ompeli muun muassa itselleen esiintymisasuja lauluprojekteihinsa. Käsityöt olivat minulle siis melko arkinen asia ja niiden tekeminen alkoi kiinnostaa jo hyvin pienenä.

Minulla on paljon käsityömuistoja lapsuudestani. Ompelin mielelläni esimerkiksi nappeja ja kankaita yhteen (ihan muuten vain) tai parsin sukkia mummini opastuksella. Ihailin lastenhoitajaamme, joka neuloi kaulahuivia poikaystävälleen, ja vaadin äitiä opettamaan minullekin, miten neulotaan kaulahuivia. Tuo kaulahuivi ei tainnut koskaan valmistua varsinaisesti, mutta opin kuitenkin neulomaan oikeaa silmukkaa ekaluokkalaisena. Innostavinta käsityön tekemisessä oli itse luominen ja se, että sai nähdä omien kättensä jäljen konkreettisesti.

Koulussa käsityö oli yksi mieliaineistani. Ala-asteaikoina pidimme myös äitini kanssa teatterikerhoa kavereilleni ja ompelimme yhdessä näytelmärekvisiittaa ja roolivaatteita. Muistan suurimpana ylpeydenaiheenani olleen siilipäähineet, jotka ompelimme äidin kanssa yhdessä eläinnäytelmää varten. (Äiti ne kai oikeasti taisi ommella ja minä auttelin parhaani mukaan.) Ompelimme äidin kanssa myös barbeille vaatteita.

Teininä innostuin tuunaamaan omia vanhoja vaatteitani. Leikkelin vanhoja paitoja ja yhdistelin niitä omasta mielestäni trendikkäämmiksi. Ompelin myös olohousuja isoisältäni lahjaksi saamistani kankaista. Kaavat tein aina vanhojen vaatteiden pohjalta. Innostuin myös painamaan kuvia paitoihin ja annoin niitä lahjaksi perheelle. Askartelin paljon helmiliskoavaimenperiä ja helmikoruja sekä hamahelmistä, pienistä muovihelmistä että puuhelmistä ja yritin myydä niitä perheelle ja sukulaisille. Suunnittelin myös itse muita helmieläinhahmoja. Minussa eli silloin ainakin sisällä pieni yrittäjähenki. Ehkä se puoli löytyy vieläkin, mutta ei ainakaan yhtä näkyvästi. Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi käsityökasvatukseen liittyy myös yrittäjyyskasvatusta nykyisin.

Neulomisharrastus on kukoistanut yläkouluajoista alkaen monena vuonna joulun aikoihin, kun olen neulonut villasukkia ja lapasia perheelle joululahjaksi. Koulussakin muistan neuloneeni villatossut, lapaset, villasukat ja pipon, joista kaikki muut paitsi pipo tehtiin jo alakoulun puolella. Pipossa käytettiin jotain suhteellisen haastavaa patenttineuletta. Lisäksi muistan, että ompelimme käsityötunneilla kauluspaidan ja teimme mm. ristipistotöitä. Valinnaisaineeksi en saanut yläkoulussa käsitöitä, sillä musiikkiluokilla valinnaisaineita pystyi valitsemaan hyvin vähän.

Yksi neulomistani lapaspareista jo vähän käytettynä.

Käsityön monialaisissa opinnoissa virkattu pipo.

Nykyään käsitöiden tekeminen on suuri osa elämääni. Teen usein edelleen lahjoiksi käsitöitä. Minulle lahjojen antaminen on tärkeä asia ja haluan antaa henkilökohtaisia lahjoja, jotka olen tehnyt juuri ajattelemalla lahjan saajaa. Ehkäpä pidetyimpiä lahjoja ovat olleet painamani paidat ja kangaskassit, joihin olen painanut esimerkiksi jonkin lahjansaajan lempimuusikon kuvan tai osuvan iskulauseen ja siihen sopivan kuvan. Piirrän paljon muotokuvia vapaa-aikanani, joten olen yhdistänyt nämä intohimoni ja tehnyt sabluunoita ihmiskasvoista. Neulontatyöt ja virkkaustyöt ovat myös olleet mieluisia lahjoja. Itselleni tärkeää on käsitöiden monipuolisuus ja niiden tekemisen terapeuttisuus. Tunnit kuluvat hujauksessa, kun pakerran käsityöprojektien parissa.

Painoin pikkuveljelle lahjaksi t-paitaan yhden hänen rumpaliesikuvistaan.

Ompelin joululahjaksi sohvatyynyt omista vanhoista rikkinäisistä farkuistani.
Kierrätys on tärkeä teema myös koulun käsityökasvatuksessa. 

Käsityön opettamisesta rupesin haaveilemaan ollessani lukion jälkeen välivuodella työskennellen kouluavustajana. Olin avustajana muun muassa 3., 4. ja 5. luokan tekstiilikäsitöissä ja huomasin, että nämä tunnit antoivat minulle ehkä eniten kaikista työpäiviin kuuluvista tunneista. Pystyin neuvomaan oppilaita niin ompelukoneen käytössä kuin lapasien neulomisessa ja sain opettajilta paljon vastuuta käsityötunneilla. Sain esimerkiksi tehtäväkseni opetella neulomaan vasenkätisesti, jotta pystyin opettamaan vasenkätistä tyttöä neulomaan. Sain myös sijaistaa käsitöitä, ja olen opiskeluaikananikin ollut sijaistamassa pari käsityötuntia samassa koulussa.

Opetusharjoitteluissa olen päässyt opettamaan sekä teknistä- että tekstiilityötä. Teknisen opettaminen jännitti paljon, enkä vieläkään tunne olevani aivan sinut puutyöluokan ja työkalujen kanssa. OKL:n monialaisten teknisen työn tunnit olivat minulle kuitenkin hyvin mieluisia, ja olen iloinen, että nyt sivuaineopinnoissa pääsen syventämään myös teknisen työn osaamistani. Myös tekstiilityön monialaisten opinnoissa opin mielestäni lisää käsityötekniikoista. Ennen kaikkea pohdin käsitöitä enemmän opettamisen kannalta. Kurssit kannustivatkin minua jatkamaan käsityöopettajaksi erikoistumista kohti.

Teknisen työn monialaisen opinnoissa tekemäni puulaatikko ja kynttilänjalka onnistuivat mielestäni hyvin. Onnistumisen kokemukset myös käsityön tekniseltä puolelta rohkaisivat hakemaan käsityökasvatuksen perusopintoihin. 

Jämävaneripala inspiroi minua tekemään nämä hölmöt lasinaluset joululahjaksi.
Kuviot tein polttopiirtimellä. Aluset voi niputtaa langalla yhteen rei'istä ja vaikka ripustaa naulaan säilöön.

Toivon, että käsityökasvatuksen sivuaineopinnoissa saan paljon konkreettisia eväitä tulevaan opettajantyöhöni. Odotan oppivani erityisesti lisää teknisen työn tekniikoista. Myös käsityön opettajuus minussa toivottavasti kehittyy omien pohdintojen kautta.