Piirtämisestä

joulukuuta 30, 2014

Piirtäminen oli lapsena minulle yksi mieluisimmista ajanviettotavoista. Se johtuu varmasti siitä, että kotonani kannustettiin muun luovan tekemisen ohella myös piirtämään ja maalaamaan paljon. Ihailin - ja ihailen edelleen - kuvataiteilevan äitini upeita monin eri tekniikoin syntyneitä taideteoksia, ja häneltä olen kipinän kuvataiteeseen saanut. Äitini piirsi minun ja veljeni kanssa usein, ja se oli mukavaa yhteistä puuhaa.

3,5-vuotiaan Sonjan kuulakärkikynä+tussi -teos
"Jusa ja Sonja ja Suojelusenkeli". :')

Kuvataiteeseen liittyviä lapsuusmuistoja minulla on paljon. Muistan, että minulla oli esimerkiksi erilaisia värityskirjoja, joiden avulla harjoittelin tarkasti pysymään viivojen sisäpuolella ja värittämään kuvat huolellisesti. Yksi värityskirjoista on jäänyt erityisesti mieleeni: Kiviset & Soraset -aiheisessa violettikantisessa värityskirjassa oli jokaisen kuvan välissä tyhjä, ohut, leivinpaperia muistuttava paperi, joihin oli tarkoitus jäljentää värityskirjan kuvia. Värityskirjan kuva siis näkyi paperista läpi, ja lyijykynällä pystyin viivoja seuraamalla jäljentämään kuvan tyhjään paperiin. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta olen varma, että kyseisestä jäljentämisestä oli huomattavasti hyötyä piirustustaitojen kehittymisessä. Hienomotoriikka ja silmän ja käden yhteispeli saivat tärkeää harjoitusta, ja lisäksi mielihyväkeskus aktivoitui, kun omasta kynästä syntyi hienoa jälkeä (vaikkakin kopioimalla)!

Yksi tärkeä piirtämismuisto lapsuudesta koskee pari vuotta sitten äkillisesti menehtynyttä isoisääni, pappaa, jolla oli tapana vierailla luonamme joka sunnuntai. Pappa työskenteli kirjekuoritehtaalla koko ikänsä, ja saimme häneltä usein pinoittain piirustuspaperia. Pappa halusi aina, että piirrän hänelle jotain, joten harrastin piirtämistä vähintään joka sunnuntai. Oli mukavaa, että joku arvosti piirustuksiani, ja innosti piirtämään. Pappa kannusti minua myös käsitöiden tekemiseen antamalla joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi kankaita.

Kiinnostuin piirtämisestä vakavammassa mielessä alakoulun lopulla, kun harjoittelimme kuvaamataidon tunnilla tarkasti näkemäämme kuvaavaa puuväripiirtämistä. Teimme harjoituksen, jossa piti piirtää omena. Meillä oli mallina pöydällä oikea omena, jonka sai asettaa juuri siihen asentoon, kun halusi ja se piti piirtää juuri siten kuin sen näki. Samoin piirsimme oman silmän mallista pikkuista peiliä apuna käyttäen. Innostuin, kun ymmärsin, miten kolmiuloitteisuutta pystyy kuvaamaan värisävyillä ja varjostuksilla.

Yläasteella piirtämiseen kannusti varmasti irc-gallerian piirtäjäprofiilit, joissa oli upeita lyijykynämuotokuvia. Piirsin paljon vapaa-ajalla ja lisäksi koulussa minulla oli pakollisen kuviksen lisäksi myös valinnaista kuvista. Koulussa kuvis oli yläasteella yksi lempiaineistani ja panostin siihen todella paljon. Seiskaluokan kuvisopelta pystyi saamaan yksittäisistä töistä numeron 11, jos oli onnistunut erityisen hyvin. Se oli hauskaa ja kannusti yrittämään parhaansa. Valinnaisen kuvisopettajamme oli myös todella kannustava, millä oli varmasti iso merkitys siinä, että piirtämisharrastukseni säilyi ja taitoni kehittyivät. Lukiossa kävin mahdollisimman paljon kuviskursseja ja suoritin myös kuvataide-diplomin, kiitettävällä arvosanalla :).

Nykyään piirrän enimmäkseen muotokuvia ihmisistä ja eläimistä lahjoiksi. Lisäksi piirrän jonkin verran doodle-tyyppisiä töitä omaksi ilokseni. Lyijykynä on ehkä yleisin piirtämistyökaluni, mutta myös tussit ovat nykyään alkaneet kiinnostaa paljon. ProMarkerin tussit ovat upeita, koska ne ovat niin monipuolisia ja niitä pystyy sekoittelemaan ja sävyttämään.

Tästä tulikin pitkä postaus! Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin "palkinnoksi" laitan perään kuvagallerian joistain piirustuksistani. :D