Metallilankatyö - Kaulakoruteline

Teknisentyön kurssiin KSP 2.1 liittyi metallilankatyön tekeminen, jonka ohjeistus oli tutustua metallilankoihin materiaalina ja sen muokkaamiseen tarvittaviin välineisiin. Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa 3-ulotteinen valmis tuote, jossa käytetään vähintään kahta eripaksuista metallilankaa ja metallilankatöille tyypillisiä tekniikoita. Liittämiseen tuli käyttää pääsääntöisesti mekaanisia liitoksia.

Tutkin metallilankatöistä kertovaa kirjaa ja yritin löytää inspiraatiota työhön. Alusta alkaen mielessäni oli pyörinyt ajatus kaulakorutelineestä, sillä käytän  melko paljon pitkiä kaulakoruja, jotka hukkuvat ja sotkeentuvat helposti vailla kunnollista säilytyspaikkaa. Kirjasta ei löytynyt mitään vastaavaa työtä, mutta kaupoissa näkemieni kaulakorutelineiden inspiroimana suunnittelin "kaulakorupuun". Sen korkeutta pohdin melko pitkään, mutta lopulta puun korkeudeksi tuli  n. 40 cm korkeimmalta kohdalta.

Katkoin paksusta sinkitystä rautalangasta rungoksi sopivat pätkät. Runkoon tuli käyttää mahdollisimman vahvaa lankaa, jotta lopullinen työ kestäisi mahollisimman hyvin taipumatta suhteellisen painaviakin kaulakoruja. Katkomiseen käytin rautalankojen leikkaamiseen sopivia teräväreunaisia pihtejä. Taivuttelin lankaa litteillä pihdeillä. Runkoon käytetty lanka oli sen verran jäykkää, että käsin sen väänteleminen oli haasteellista, mutta kuitenkin mahdollista. Aloitin puun "juurista" ja siirryin vaihe vaiheelta puussa korkeammalle.

Yhdistin tukevat rautalangat ohuemmalla metallilangalla kieputtamalla sitä tukilankojen ympärille. Kieputin lankaa käsin. Ohuemmalla materiaalilla se tuntui näppärältä ja sujui melko nopeasti. En käyttänyt mitään suojakäsineitä koko projektin aikana, vaikka se olisi saattanut olla ihan kannattavaa, sillä käsiin tarttui metallilangoista likaa ja lankojen vääntelystä kämmenien iho kipeytyi ja hiertyi. Koulussa luultavasti suosittelisin oppilaille suojahanskojen käyttöä, jos tekisimme rautalankatöitä.

Metallilankatyö kiehtoi minua yllättävän paljon. En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, miten monenlaisia juttuja kyseisestä materiaalista voi valmistaa. Metallilankoja on paljon erilaisia ja niiden työstäminen sopisi monelle eri luokka-asteelle, sillä töitä voi tehdä hyvin yksinkertaisista erittäin monimutkaisiin ja ohuita rautalankoja pienetkin kätöset jaksavat väännellä. 

Rautalankojen kanssa työskenneltäessä tulee kuitenkin pitää mielessä, että ne tekevät ikävää jälkeä, jos niillä sohii vääriin paikkoihin, kuten silmiin, eli turvallisuusseikat pitää tässäkin pitää mielessä, vaikka materiaalin työstäminen vaikuttaakin pääasiassa harmittomalta. En tiedä olisiko suojalasien käyttö liioiteltua ihan pienimpien oppilaiden kanssa. Mielummin käyttäisin pienten kanssa ainakin sen verran lyhyitä langanpätkiä, että ne eivät ihan holtittomasti sohisi joka puolelle. Omassakin työskentelyssä huomasi, että oli ihan hyvä, että itselläni oli silmälasit päässä, sillä pari kertaa meinasi terävä langanpää käväistä  koputtelemassa hiukkasen liian lähellä sarveiskalvon pintaa.

Alunperin olin jo suunnitellut, että hyödyntäisin tähän työhön kotoani löytyviä helmivarastoja. Pidän helmien tuomasta tyttömäisestä ilmeestä ja mielestäni ne sopivat tähän työhön ihanasti. Samalla sain rautalankojen ikävät päät piiloon. Käytin helmien kiinnittämiseen kuumaliimaa. Helmien on myös tarkoitus auttaa kaulakorujen pysymistä oikeissa kohdissa telinettä ja estää valumasta oksien juureen. Vielä en ole päässyt kokeilemaan puuta kaulakorutelineenä, mutta ainakin silmämääräisesti ja käsituntumalla sanoisin, että se tulee toimimaan oikein hyvin käyttötarkoituksessaan.

- Sonkku